Pekka Reinikainen Yrityksiä ymmärtää

Ilmastonmuutos haastaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan

  • Ilmastonmuutos haastaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan

Ilmastonmuutoksen eteneminen haastaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Tästä huolimatta ilmastokysymykset tulevat usein ohitetuksi perinteisessä ulkopoliittisessa keskustelussa. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vielä pääosin heijasteita, näiden aiheuttamista konflikteista ja resurssikilvoittelusta puhuminen sopii ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanoitusten puitteisiin.

Ilmastonmuutos syöttää epäsuoria haasteita ulko- ja turvallisuuspolitiikan pelikentälle. Se ylläpitää illuusiota, ettei kovin moni asia ole muuttunut. Pinnan alla linjat piirtyvät selkeämmin, ja tulevan muutoksen juurisyyt jylläävät.

 

Moniongelmaiset maat ja ennennäkemätön humanitaarinen kriisi

Maailman maista noin neljännes on moniongelmaisia. Afrikan 54 itsenäisestä valtiosta 35 kuuluu moniongelmaisten joukkoon. Tässä tarkoittamani moniongelmaisuuden neljä tunnusmerkkiä ovat köyhyys ja kehittymättömyys, valtion haurastuminen laajakirjoisine seurauksineen, alttius ilmastonmuutokselle, ja kasaantuvat terveysongelmat. Määritelmän täyttyminen edellyttää valtion asettumista vähintään kolmen tunnusmerkin kärkijoukkoon.

Moniongelmaisuuden yhtälössä ilmastonmuutos toimii hiukkaskiihdyttimenä. Se eskaloi muita, ja vetää näitä puoleensa. Kliseisimpien katastrofielokuvien tapaan usea myrskykeskus uhkaa päätyä samaan pisteeseen. Moniongelmaisten maiden kohdalla puhutaan pahimmillaan neljän myrskykeskuksen sulautumisesta yhdeksi vuosisadan myrskyksi.

Moniongelmaisuuden taustalla vaikuttaa toteutuviin riskeihin liittyvän humanitaarisen avun krooninen rahoituskriisi. YK:n koordinoimia humanitaarisen avun avustusvetoomuksia ei ole minään vuonna milloinkaan saatu rahoitettua tarpeita vastaavasti. Rahoitusvaje on kasvanut vuosi vuodelta ja vuonna 2017 tämä vaje oli käytännössä jo puolet kyseisen vuoden tarpeista.

Edessämme olevien haasteiden vuoksi on syytä miettiä miten paljon kattamattomia humanitaarisia tarpeita maailma kestää, milloin ne alkavat syöttää energiaa mahdolliseen vuosisadan myrskyyn.

YK:n yleiskokouksen vahvistamalla maailman vähiten kehittyneiden maiden listalla on 47 maata. Näistä 21 on ns. perustajajäseniä. Ne ovat olleet luettelossa mukana sen perustamisesta, vuodesta 1971 asti. YK-luettelon sitkeä ydin kertoo, että köyhyyden, kehittymättömyyden, haurauden ja terveysongelmien kanssa tulee jotenkuten toimeen, pitkäänkin.

Kaikki eivät tule toimeen. Etelä-Sudanin itsenäisyys suvereenina valtiona ei kestänyt. Maa on käytännössä hajonnut. Suurin osa Afganistanin pinta-alasta on muiden kuin Kabulin hallituksen hallinnassa. Syyria on palasina niin sisäisesti, kuin erilaisten ulkovaltojen temmellyskenttänä. Jemen on valtiona kadonnut kartalta. Libyaa ei sen aiemmassa merkityksessä ole enää olemassa, on kaksi ”Libyaa”. Somalia on jo klassikko. Kongon demokraattisesta tasavallasta, tai vaikkapa Malista, Keski-Afrikan tasavallasta, Irakista tai Venezuelasta voidaan keskustella pitkään.

 

Ilmastonmuutos on  muutakin kuin sääilmiöitä

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan moneen asiaan. Konkreettisesti se tulee muuttamaan mm. sääilmiöitä, tuulijärjestelmiä, luonnon algoritmeja ja merenpinnan korkeutta. Suursäätiloihin, pysyvämpiin ilmasto-olosuhteisiin ja luonnon kiertokulkuihin liittyvät muutokset saattavat olla yllättäviä, kriittisiä ja kauaskantoisia.

Erilaiset, osin ennustamattomat kehityskulut muuttavat joitakin osia maapallosta ahdistaviksi asua ja elää, osin jopa elinkelvottomiksi. Tämä ajaa ihmisiä liikkeelle.

Maailmanpankin maaliskuussa 2018 julkistaman ennusteen mukaan pahimmillaan runsaat 140 miljoonaa ihmistä päätyy jo vuoteen 2050 mennessä maiden sisäisiksi ilmastopakolaisiksi. Ylikansallisten kansainvaellusten ennusteissa puhutaan kuluvan vuosisadan aikajaksolla jopa sadoista miljoonista pakolaisista.

Davosiin maailman talousfoorumiin kokoontuva poliittinen ja taloudellinen eliitti julkaisee vuosittain tammikuussa maailman riskiraportin. The Global Risks Report järjestää maailmaa uhkaavat riskit infografiikan muotoon.

Vuoden 2018 raportissa kymmenen todennäköisimmän, ja samalla vaikutukseltaan suurimman uhan joukkoon mahtuu vain yksi niin sanotun ”kovan” turvallisuuden käsite: kyberuhat. Kaikki muut yhdeksän uhkaa liittyvät suoraan tai heijasteisesti ilmastonmuutokseen. Vaikka luettelon sijalle 11 asettuu ”valtioiden väliset konfliktit”, on talousfoorumin vakavimmissa riskiarvioissa edetty perinteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittajien epämukavuusalueelle.

Hyvä että on edetty, koska painotus on oikea. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurimmat globaalit uhat ovat kuluvalla vuosisadalla ilmastonmuutosjohdannaisia.

Presidentti Martti Ahtisaaren Uuden Suomen vieraskynä-palstalla keväällä 2018 julkaiseman puheenvuoron otsikko Tuntemamme maailmanjärjestys uhkaa murentua on ajankohtainen. Osa maista murenee sisältä päin, joitakin autetaan ulkoa. Lisäksi monissa maissa jyllää lyhytnäköinen uusnationalismi tai oligarkia. Tällä on vaikutuksensa myös ilmastoturvallisuuteen.

Vuoden 1989 jälkeen vain vaivaiset 5 % maapallon sodista on käyty valtioiden välillä. Suurin osa sotien yhdeksästä miljoonasta uhrista on kuollut sisäisten konfliktien seurauksena. Murentuvien yhteiskuntien tuottama tyhjiö imee Syyrian ja Kongon demokraattisen tasavallan tapaan ekspansiivisia ulkoisia toimijoita, ja syntynyt soppa sylkee pakolaisia kaikkiin ilmansuuntiin.

Huhtikuussa 2018 ympäristökriisien poikkitieteellisiä vaikutuksia tutkivan Bios-tutkimusyksikön perustajiin kuuluva Antti Majava totesi Suomen Kuvalehdessä, etteivät Suomen kokonaisturvallisuudesta vastaavat osaa reagoida ilmastonmuutoksen tapaisiin ilmiselviin kehityskulkuihin, joita esimerkiksi pakolaisuuden taustalla on.

 

Työ on aloitettava jo tänään

Ilmastonmuutoksen suhde ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on ongelmallinen. Tämä johtuu pääosin siitä, että muutoksen suurimmat vaikutukset nähdään vasta tulevien sukupolvien elinaikana. Tästä huolimatta jo tämän päivän päättäjien tulisi käynnistää laaja-alainen työ tulevien vaikutusten estämiseksi, tai niiden minimoimiseksi, käytettävä tämän päivän jakovaraa horisontin tuolla puolen sijaitsevien ongelmien hoitoon, tulevien sukupolvien hyväksi.

Vaikka itse olen jo Hietaniemessä vuonna 2100, omat tänään kolme- ja viisivuotiaat lapsenlapseni saattavat hyvinkin olla elossa. Se mitä tänään tehdään tai jätetään tekemättä vaikuttaa heidän elämäänsä ratkaisevalla tavalla, heidän lapsistaan ja lastenlapsistaan puhumattakaan.

Suomalaisen dokumentaristin John Websterin mukaan meidän tulee kyetä lastemme ja lastenlastemme lisäksi rakastamaan lapsia joita emme itse tapaa, maailmaa jota emme tule näkemään, ja asioita joista emme itse hyödy. Vain niin kykenemme estämään dystopian, jonne muutoin olemme matkalla.

Sisäinen turvallisuutemme lomittuu kuluvan vuosisadan aikana ulkoisen turvallisuuden kanssa ennenkokemattomalla tavalla. Ulkopolitiikan pitkän linjan suuntaa olisi haettava ilmastonmuutosperustaisesti. Uuden ulkopolitiikan tulisi olla aiempaa fokusoituneempaa. Älykäs kehityspolitiikka tulee nostaa ulkopolitiikan ytimeen.

Afrikan mantereen väestöräjähdys on estettävä investoimalla koulutukseen, painopisteenä naisten ja tyttöjen koulutus. Suomen on käytettävä Pisa-johdannaista koulutuspääomaansa edistämällä tämä asia yhdeksi Euroopan Unionin kehityspolitiikan keihäänkärjistä.

Älykkään kehityspolitiikan tulee ottaa maalitaulukseen moniongelmaisten maitten laajakirjoinen auttaminen. Siviilikriisinhallinnan työkalupakin sisältöä on laajennettava radikaalisti, ja sieltä löytyviä välineitä käytettävä sisältä käsin murenevien valtioitten avustamiseen pois haurauden polulta. Suomella on rauhanturvaamisen ja siviilikriisinhallinnan pienenä suurvaltana kokoaan kuuluvampi ääni tässäkin. Toinen EU:n kehityspolitiikan keihäänkärjistä tulisi muodostaa tältä pohjalta.

Ilmastonmuutoksen todennäköisimpien seurausten estäminen ja minimointi ovat kolmas, ja laaja-alaisin uuteen suuntautuvan ulkopolitiikan tärkeimmistä sisällöistä. Tuleva todellisuus huomioiden hokema Venäjästä Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan avainkysymyksenä tulisi korvata sanalla ”ilmastonmuutos”.

Reagointi ilmastonmuutoksen uhkaan on perinteisesti keskittynyt kasvihuonekaasujen taltuttamiseen ja syyllisten etsintään, samoin keskustelu aiheesta. Elintärkeydestään huolimatta tämä aihepiiri peittää alleen ilmiön toisen ulottuvuuden: joka tapauksessa toteutuvat todennäköiset seuraukset.

Seuraukset, sekä erityisesti niistä aiheutuvat lukemattomat heijasteet saattavat, ellei niitä ennalta suitsita, ravistella maailmaamme ennennäkemättömällä tavalla. Näissä skenaarioissa maailma suistuu raiteiltaan jo ennen kuin napajäätiköt ovat sulaneet, ja Hollanti uponnut mereen.

Maailmassa on paljon kriittisiä kehityskulkuja, kuten moniongelmaisten maiden määrän lisääntyminen, haurauteensa hajoavat kansallisvaltiot tai ihmiskunnan väkimäärän kasvu miljardeilla, samaan aikaan kun toimettomuus ja näköalattomuus lisääntyvät. Ilmastonmuutoksen lyhyen ja keskipitkän tähtäimen kielteisimmät vaikutukset liittyvätkin sen vuorovaikutukseen muiden, jo valmiiksi tulenarkojen kehityskulkujen kanssa.

Kaikkein synkimmät ilmastonmuutosten seuraukset eivät välttämättä ehdi toteutua siihen mennessä, kun vähäisemmät seuraukset heijasteineen uhkaavat nykyistä elämänmuotoamme. Siksi muutoksen aiheuttajiin keskittyvä keskustelu ei saisi estää tai peittää keskustelua toteutuvista riskeistä, ja muutoksen heijasteiden seurauksista.

Jos mitään ei tehdä, tai teot ovat näennäisiä, edessämme on ainakin seuraavia todellisia riskejä: resurssipulasta johtuvat ja kansainvaelluksista johtuvat konfliktit, sekä niistä pahimmillaan aiheutuva yhteiskuntien haurastuminen ja hajoaminen. 

 

Ilmastonmuutos nostettava Suomen ulkopolitiikan kärkeen

Yllä luetellut riskit asettavat toteutuessaan kyseenalaiseksi koko kansainvälisen järjestelmämme olemassaolon. Pahimmassa tapauksessa päädymme ihmisyyden kriisin äärelle, viimeistään silloin kun valtiot, yhteisöt tai yksilöt alkavat väkivalloin ja pidäkkeettömästi puolustamaan omaisuuttaan, resurssejaan ja itseään muita, heikompiosaisia vastaan.

Ilmastonmuutokseen vastaaminen ja siihen varautuminen ei ole vain kansallinen ongelma. Kyseessä on ihmiskuntatasoinen haaste, johon tulee vastata ulkopolitiikkaan sisältyvän kansainvälisen kehityspolitiikan arsenaalilla. Epäonnistuminen ulkopolitiikassa johtaa turvallisuuspoliittisiin ongelmiin ja tämä aksioma pätee myös ilmastonmuutoksen kohdalla.

Vuonna 2017, usean vuoden alamäen jälkeen, teollisuusmaiden järjestön OECD:n jäsenten kehittymättömille maille ohjaamat kehitysyhteistyövarat kasvoivat neljällä prosentilla. Humanitaarisen avun määrä kasvoi kuudella prosentilla. Suomi muodostaa poikkeuksen.

Suomi myönsi vuonna 2017 kehitysyhteistyöhön 935 miljoonaa euroa, joka on 21 miljoonaa vähemmän kuin vuonna 2016. Kehitysyhteistyövarojen osuus bruttokansantuotteesta supistui 0,41 prosenttiin. Valtioneuvoston vuosille 2019-2022 kohdistuvan, huhtikuussa 2018 vahvistetun julkisen talouden suunnitelman mukaan osuus vähenisi yhä alemmas, 0,37 prosenttiin. YK:n tavoite on 0,7 prosenttia.

Yllä kuvattu huomioiden Suomen tulisi supistuvan panostuksensa sijasta tehdä suuri käännös siinä, mikä koetaan tärkeäksi. Emme ole halutessamme ilmastonmuutoksen edessä neuvottomia, tällä hetkellä vain valitettavan toimettomia. 

 

Julkaistu 6.6.2018 julkistetussa teoksessa Ulkopolitiikka nyt!, Wilfried Martens Centre for European Studies, Brussels ja Ajatuspaja Toivo, Helsinki 2018

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Suomi on taistellut ilmastonmuutosta vastaan tuulimyllyillä, näitä siis tarvitaan huomattava paljon lisää.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Suomessa on luotettava perusta energiantuotannossa ilman mitään varmuuskopiota tuulivoimaloilla ilmastonmuutos tekosyyllä.

Käyttäjän mjkrie kuva
Mika Riekki

Vuosikymmeniä kestäneellä kehitysyhteistyöllä on mahdollistettu ainoastaan hallitsematon väestönkasvu suuressa osassa Afrikkaa, ja tehty samaiset valtiot riippuvaiseksi jälkiteollisten maiden ylijäämäviljasta. Sen vastineeksi sinne voikin sitten dumbata vuorittain elektroniikkajätettä "kierrätettäväksi", viedä konteittain vanhoja vaatteita ja polkupyöriä kilpailemaan paikallisen tuotannon kanssa, jotta joku avulias aatu saa hyvän mielen.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Ilmastonmuutos on hyvä tekosyy bisneksille joilla aiheutetaan lisää vahinkoa luonnolle. Tuulivoimaloiden rakentaminen on tästä bisneksestä hyvä esimerkki, sähköntuotannossa sen rakentaminen nosti sähkölaskujen hintaa heti, eikä hinnan nousua ole saatu pysähtymään. Näillä Suomeen ostettujen teollisen kokoluokan tuulivoimaloilla on ominaisuus jota ei voi korjata, se on amplitudimoduloiva infraääni, värähtelyenergia jota se tuottaa ympäristöön aina kun tuulee.
Luokittelun mukaan T75.2 Värähtelyn vaikutus, Infraäänen aiheuttama pyörrytys on tunnustettu sairaus, jossa tauti on erityinen sairaus, jolla on patologinen tai fysiologinen selitys. Tämä luokitellaan vibro-akustisena sairautena.
Tämä on diagnoosi, ja se on sairaus jonka tuulivoimalat aiheuttaa.
Vibro-oireista tautia on nyt rikostutkimuksessa osoitettu osoittavan pehmeän kudoksen lisääntymistä, erityisesti kollageenia ja fibroelastista kudosta, joka aiheuttaa sydänongelmia, hypertensiaa ja muita fysiologisia todettuja löydöksiä.

Ihmiset ei vaikuta ilmastonmuutoksessa juuri mitään, muutos on luonnollista ilmaston vaihtelua, eikä se ole ihmisten syytä. Ilmastonmuutosta pitää ihmisen aiheuttamana uskonlahko, joka on kerännyt samanmieliset viemään propagandaa eteenpäin oman edun takia. Tuulivoima ym. ilmastonmuutokseen liittyvät bisnekset tuottavat miljardeja rahaa edunsaajilleen. Saksassa tuulivoimaa on valtion toimesta tuettu jo n. 3000 miljardin euron verran, nyt on ilmoitettu että tämä riittää Saksalle ja toiset saavat jatkaa rahoittamista. Päästöt lisääntyivät, vaikka se ei ollut tarkoitus.

"Eli keskeistä siinä on se, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitsevasti säätele eikä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan ilmaston lämpenemiseen havaittavasti vaikuta. Tämä jo sitten osoittaa, että Pariisin sopimuksen mukaiset, ihmisperäiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset ovat tarpeettomia ja turhina tuottavat vain menetyksiä."
http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2563...

Suomen hallitus antoi uutta tukirahaa tuulivoimaloita varten ilmastonmuutos verukkeella, eikä ymmärtänyt minkälaisen terveys- ja ympäristöhaitan se aiheuttaa.

Käyttäjän LauriHeimonen kuva
Lauri Heimonen

Kun Pariisin sopimuksen mukaisille hiilidioksidipäästöjen leikkausten perusteille ei näyttöä todellisuudesta ole, se sopimus tulee purkaa ja niihin käytettävät varat on syytä kohdistaa luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin varautumiseen. Siinä etusijalla sitten olisivat kehitysmaat.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Noh, Pariisin sopimus ei sido yhtäkään sen allekirjoittanutta valtiota mihinkään. Se voidaan siis huoletta unohtaa, kuten suuressa osassa maailmaa on jo tehty.

Toimituksen poiminnat